KESKIVIIKKO / WEDNESDAY 22.7.2026
20.00 Festivaaliklubi / Festival Club (Koskenparras 5)
TARDINA SUHU FEAT Finnigai Vectro
n 60-75 min 
Koska esitys perustuu improvisaatioon, esityksen tarkkaa kestoa ei ole ennalta määritelty mutta kesto on 60-75min.
Liput: 10€ Esityksen liput myynnissä ovelta ennen esityksen alkua.

FIN
Tardina Suhusta ei ihmeitä tiedetä. Vaikuttaa siltä, että mystinen hahmo on joko Osku Leinosen lavapersoona, tai sitten toisin päin.

Oli miten oli, Tardina Suhu soittaa raivokkaita settejä, jotka vähemmän hahmottuvat dj-setteinä ja enemmän halpatuontirituaaleina. Hahmo näyttäytyy eri iltoina eri tavoin: toisinaan takahalkioisessa sairaalakaavussa, toisinaan silinteripäisenä hautausmaiden hirmuvaltiaana, ensi kerralla kenties jossakin aivan uudessa olomuodossa.

Setti rakennetaan livenä laitteistolla. Arturia Minibrute S2 yhteisenä sydämenlyöntinä, Eurorack unilogiikkaa varten, Folktek Mescaline V2 hallusinatorista repeämää varten, Beatstep Pro, OTO BOUM, OTO BAM. Laitteisto pysyy päällä läpi keikan: ei kierrätetä, ei vaihdeta, ei erityisen valokuvauksellista. Lähempänä rituaalirigiä kuin dj-pöytää.

Suhun seuraajat saapuvat yleensä jo valmiiksi vakavina: he ovat kulttuurisesti lukutaitoisia bilettäjiä, jotka tulivat pikemminkin muuntumaan kuin viihtymään.

Finnagai Vectro on hahmo Tardina Suhun kristallipallon sisällä, ääni jonka laitteisto tuottaa setin sovituissa taitekohdissa. Valkopartainen kommentaattori, joka lukee vapaamuotoisia tekstejä (ei runoja, kuten hän napakasti kieltää) jotka ovat lähempänä kenttämuistiinpanoja, diagnostisia huomioita tai viestejä hylätyltä klinikalta. Suomalainen tietäjä, joka on nähnyt liikaa ja palanut niin hyvin, hyvin kirkkaasti; kontekstikkuna jolla on kipeä selkä ja kuiva esitystapa.

Siinä missä Suhu manaa esiin, Vectro kommentoi: viistosti, eikä erityisen myötätuntoisesti kuulijan odotuksia kohtaan.

Lukuosuudet ovat sisäänpäin kääntyneitä, räiskyviä ja tarkoituksella puolikypsiä. Molemmat hahmot tanssivat vain sille biitille, joka tulee syvältä sisältä.

ENG
Not much is known about Tardina Suhu. It seems that the mysterious character is either the stage persona of Osku Leinonen, or the other way around.

In any case, Tardina Suhu plays mean sets that are built less like music programming and more like low-rent ritual. The figure arrives differently on different nights: sometimes in a back-split hospital gown, sometimes as a ferocious top-hatted lord of cemeteries, and next time perhaps in some new form altogether.

The set is built live on hardware. Arturia Minibrute S2 as the collective heartbeat, Eurorack for dream logic, Folktek Mescaline V2 for hallucinatory rupture, Beatstep Pro, OTO BOUM, OTO BAM. The apparatus stays on throughout: not rotated, not swapped, not particularly photogenic. Closer to a ritual rig than a DJ setup.

Suhu’s followers tend to arrive already serious: culturally literate partygoers who came to be altered rather than entertained.

Finnagai Vectro is the figure inside Tardina Suhu’s scrying glass, the voice the apparatus produces at designated lulls in the set. A white-bearded commentator who reads free-form texts (not poems, he will firmly tell you) closer to field notes, diagnostic remarks, or dispatches from a clinic nobody asked to attend. A Finnish tietäjä who has seen too much and burned so very, very bright; a context window with a bad back and a dry delivery.

Where Suhu invokes, Vectro annotates, obliquely, and without much visible sympathy for the listener’s expectations.

The reading passages are patient, understated, and deliberately undercooked. Both characters only dance to the beat from  deep within.